Luku 2 - Kepillä jäätä...

Seuraavat päivät Lilith kartoitti mahdollisuuksiaan päästä käymään Bio-Teknologian osastolla laillisuden rajoissa. Hän tutustui NoMin hakemistopuuhun, teki listan BT:n tutkijoista ja muista työntekijöistä ja tarkkaili heidän kulkemistaan rakennuksessa. Kaikkien työntekijöiden nähtävillä oli, missä kukakin työntekijä oli heidän ollessaan NoMin toimistossa. Avainkortin käyttäminen rekisteröityi yleiseen tietokantaan ja nopeutti työntekijöiden tavoitettavuutta talon sisällä. Tästä tosin seurasi voimakas vertaisvalvonnan tunne, joka oli uusille työntekijöille usein vaikeaa ja teki pinnaamisen työpaikalta mahdottomaksi. Tarkkaillessaan BT:n henkilöstön liikkumista Lilithin huomio kiinnittyi kahden työntekijän liikkumiseen. Toinen työntekijöistä, Samuel Koivu poistui osastolta usein jopa kolmesti päivän aikana ja kävi PR:n osastolla, jonne Lilithilläkin oli pääsy. Toinen työntekijöistä teki joka päivä yli 12 tunnin päiviä. Michael Greenhill oli todennäköisesti intohimoinen nörtti, kuten suuri osa NoMin työntekijöistä. Lilith päätti tarkistaa asian ja jäi työpäivän päätteksi norkoilemaan metroasemalle, jotta näkisi tämän luonnossa. Hakemistosta löytyi jokaisen työntekijän kasvokuva perustietojen kuten nimen ja osaston lisäksi, mutta kasvokuva ei kertonut Lilithille tarpeeksi Michaelin luonteesta. Hän halusi nähdä kuinka mies liikui ja puhui. Kello lähestyi kahdeksaa ja Lilith alkoi pelätä, että Michael oli lähtenyt ulos aulan kautta. Metroa eivät kaikki kuitenkaan käyttäneet. Lilithin harkitessa lähtöä hissin ovi aukesi, Michael astui laiturille ja Lilithin suunnitelma haparoivan nörttipojan lumoamisesta särkyi. Michael käveli kuin supermalli Pariisin lavalla ja kiepsahti laiturilla odottaneen miehen kaulaan. He kävelivät yhdessä metroon ja Lilith seurasi masentuneena perässä. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi Samuel.

Seuraavana aamuna Lilith tuli töihin ajoissa ja sai siitä kiitosta Damien Dentiltä. ”Hienoa nähdä, että olet ottanut itseäsi niskasta kiinni. Tänään tulee uusi toimeksianto, kunhan kaupan puoli on saanut sopimukset allekirjoitettua. Kymmenen aikuisviihdesovelluksen paketti Evolutionille. Meidän tehtäväksi jää yhteensopivuuden varmistaminen.” ”Hienoa…” Lilith murahti eikä peitellyt ärtymystään. Tony olisi tehtävästä varmasti innoissaan, mutta Lilith ei olisi tässä tilanteessa halunnut yhtään ylimääräistä toimeksiantoa saatikka sitten ähkimispätkien mukauttamista Evolutionin käyttöjärjestelmille sopiviksi. Lilith nappasi itselleen kupillisen herkullista kahvia, antoi itselleen hetken aikaa rauhoittua tumman nesteen rikkaita aromeja haistellen ja kävi sitten töihin. Hän kaivoi repustaan ohutkalvokameran ja asetti sen silmälleen. Hän tarkisti että se toimi yhä ja liitti sen henkilökohtaiseen taskupäätteeseensä tajuudella 103,47 GHz. Toimiston päätteeltä hän tarkisti, että Samuel oli tullut töihin ja asetti äänimerkin huomauttamaan, mikäli Samuel lähtisi pois BT:n osastolta. Sitten hän syventyi työhönsä.

Kello yksitoista Liithin pääte päästi pienen kilahduksen ja Lilith ryntäsi hissiin. Hän kytki taskupäätteensä nauhoittamaan ohutkalvokameransa kuvaa ja vilautti avainkorttiaan PR:n osaston lukijalle. Hissi laskeutui äänettä muutaman kerroksen ja sen ovet avautuivat suurempaan ja huomattavasti äänekkäämpään tilaan, joka oli täynnä muutaman neliön kokoisia työpisteitä. PR:n osasto oli kiireinen. Evolutionin myötä puhelinlinjat kävivät kuumina kiinnostuneiden median edustajien ja maailmanloppua pelkäävien anti-kristusta odottavien uskovaisten taholta. Evolution sai osakseen samoja pelkoja kuin tunnistesiru viisi vuotta aiemmin. Raamatunlauseita lainattiin lehdissä ja anti-kristusta odottavien kylteissä kadunvarsilla.

Lilith ei itse ollut uskonnollisuuteen taipuva, mutta ei myöskään tuominnut uskovaisia ihmisiä. Hänestä oli lohdullista tietää, että vielä löytyi hengellisyyttä. Hänen äidillään oli ollut tapana lukea raamattua Lilithille iltasatujen sijaan, joten Lilith pystyi siteeraamaan kappaleita raamatusta kavereidensa yllätykseksi ja järkytykseksi.

”Ja se saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa, ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku.”

Lilith näki Samuelin seisomassa pikatulostimen luona rennosti nojaillen ja jutellen yhdelle PR toimiston tytöistä. Ilmeisesti tyttö oli syy Samuelin vierailuille ala-kerrassa. Sievä vaalea tyttö tunki tulostimen sylkemiä ja niputtamia muistioita kansioihin arkistointia varten. Vaikka perinteinen paperiposti oli elektronisten DNA-tunnisteiden myötä kuollut ja kuopattu, NoMi-Corp tallensi kaikista tärkeistä ja vähemmän tärkeistä asiakirjoista paperikopiot arkistoon mahdollisen tietomurron varalta. Parin juttelu oli kepeää ja luontevaa, mutta Lilith näki heti ettei heille ollut vielä tarjoutunut tilaisuutta intiimiin yhdessäoloon. Lilith käveli heidän ohitseen ja katsoi tytön nimen tämän nimilapusta, Susan Baxter. Hän etsi tytön työpöydän ja vilkaisi ympärilleen. Kukaan ei tuntunut kiinnittävän Lilithiin huomiota. Susan oli unohtanut lukita päätteensä. Yleinen virhe toimistotyöntekijöillä, jotka eivät käsitelleet luottamuksellisia tietoja. Lilith otti riskin, lähetti itselleen Susanin päätteltä etäapupyynnön ja ryntäsi hissiin. Jos Susan palaisi nyt työpisteeseensä hän näkisi odottavan etätyöpyynnön ja Lilith olisi pinteessä. Hissit olivat aktiivisesti matkalla alaspäin ihmisten mennessä ruokatunnille, mutta kaksi minuuttia myöhemmin Lilith istui työpöytänsä ääressä ja hyväksyi lähettämänsä etätyöpyynnön ja sai Susanin päätteen hallintaansa. Lilith lukitsi Susanin näytön ja käynnisti kameran nähdäkseen milloin tämän palaisi tulostimelta. Sitten hän avasi Susanin viestikeskuksen ja kirjoitti Samuelille kaksi sähköpostia, jotka hän ajasti lähtemään kello 15.40 ja kello 22.00. Susan ilmestyi seisomaan päätteen eteen ja Lilith sulki kiireesti viestikeskuksen, kameran ja lopetti etäyhteyden. Mikäli Susan menisi tarkistamaan lähtevät viestit, hän näkisi Lilithin kirjoittamat ajastetut viestit, mutta Lilith toivoi, ettei Susanilla olisi siihen mitään syytä. Lilith oli myös laittanut viestikeskuksen asetuksiin lähtevien viestien tyhjennyksen automaattisesti puoliltaöin, joten todistusaineisto hänen kajoamisestaan Susanin koneelle katoaisi bittiavaruuteen.

Samuel Koivu palasi hissiin hymyillen itsekseen. Hän kaivoi taskustaan kultaisen sormuksen ja palautti sen vasempaan nimettömäänsä. Hän pystyi haistamaan Susanin hajuveden tuoksun sieraimissaan ja päätti uudestaan saada tämän sänkyyn kanssaan. Tähän saakka Susan oli ollut varuillaan eikä ollut ottanut Samuelin ehdotuksia vakavasti. He olivat käyneet yksillä treffeillä, mutta Susan ei ollut päästänyt Samuelia asuntoonsa. Samuel oli melko varma siitä, ettei Susan tietänyt hänen vaimostaan. Hissi pysähtyi Bio-Teknologian osastolle ja Samuel astui sisään valkeaan aulaan ilmatiiviistä ovesta. Hän odotti kunnes bio-skanneri totesi ettei hänellä ollut mitään vahingollisia aineita mukanaan ja avasi sisemmän oven avainkortillaan. BT:llä oli mukavan rauhallista nyt Evolutionin ilmestyttyä markkinoille. Hieman palkkiota rankan urakan jälkeen ja se sopi Samuelille hyvin. Hän käytti loppupäivän perehtymällä uuteen tutkimukseen, joka käsitteli sikiösolujen käyttöä DNA-pohjaisissa tietopiireissä. Ilmeisesti Koreassa oli onnistuttu ohjelmoimaan sikiösolujen kasvamista haluttuun suuntaan ilman mallisoluja. Kellon lähestyessä neljää Samuel tarkisti vielä viestinsä ja oli tipahtaa tuoliltaan nähdessään viestin Susan Baxterilta…

Lähettäjä: susan.baxter@nomi-corp.com
Vastaanottaja: samuel.koivu@nomi-corp.com
Aihe: Hei…

Olet pyörinyt ajatuksissani koko päivän. Tuikkivat silmäsi ja hymysi ovat tehneet työnteon mahdottomaksi. Luuletko että voisimme tavata tänään? Tiedän erään mukavan motellin pohjois-Lontoossa Bounds Greenin aseman tuntumassa, jossa voisimme viettää illan ja yön jutellen ja.. tutustuen paremmin toisiimme. Jos olet kiinostunut niin tule seisemältä 19.00. Varasin huoneen nimellä Delilah…Motellin nimi on Emerald Suites.

Sinun, Susan

Samuel luki viestin uudestaan ja uudestaan eikä voinut uskoa sitä todeksi. Hän tunsi kihelmöintiä jalkovälissään ajatellessaan että tänä iltana hänen haaveensa täyttyisivät ja Susan Baxter antautuisi hänelle. Hän kirjoitti viestin vaimolleen jossa kirosi NoMi-Corpin alimpaan helvettiin, sillä hän joutuisi jäämään yöksi valvomaan jotain typerää sienikasvustoa uudessa piirissä jota he kehittelivät. Sitten hän vilkaisi kelloaan ja totesi että jos lähtisi nyt, hän ehtisi käymään ostamassa uudet vaatteet ja jotain hienoa viiniä ja tietysti ehkäisyväilneitä…

Lilith katsoi kuinka Samuel kirjautui ulos BT:ltä ja edelleen ulos rakennuksesta. Hän sulki päättensä ja toivotti Henrylle mukavia hetkiä rinnakkaistodellisuudessa, sillä hän tiesi että Henry jäisi tapansa mukaan toimistolle syventymään Second Life nimisen virtuaailmaailman saloihin. Ilmeisesti hänellä oli tyttöystävä siellä. Hissi oli täynnä töistä lähteviä työntekijöitä eikä maanalainen ollut se väljempi. Lilithiä inhotti matkustaa täysissä kulkuneuvoissa, hän olisi mieluusti ollut ainoa matkustaja junassa, mutta nyt ei ollut varaa valita. Lilithin pitäisi ehtiä motellille ennen Samuelia. Hän ei vielä täysin ymmärtänyt mitä oli tehnyt. Rikkonut yksityisyyden-suojaa, tehnyt pari tietomurtoa ja esiintynyt toisena ihmisenä. Kaikki oli käynyt niin helposti ja luontevasti, että Lilith pelkäsi itseään. Missä kulki raja? Maanalainen pysähtyi Bounds Greenin asemalle ja Lilith nousi katutasoon. Hän näki motellin kadun toisella puolella ja katsoi ettei Samuelia näkynyt missään, sitten hän kiiruhti kadun yli ja astui sisään hiljaiseen eteisaulaan.

Vanha mies luki kulunutta nahkakantista kirjaa ja imeskeli sammutettua piippua. Hän ei nostanut katsettaan kirjastaan Lilithin ottaessa naputellessa tietojaan tiskillä olevaan rekisteröintipäätteeseen. Lilithin tunkiessa rahakortin pääteessä olevaan aukkoon, mies käänsi sivua. Kun laite tulosti Lilithille avaimen huoneeseen numero 9 mies totesi kuivasti: Toinen kerros, viimeinen ovi…” Lilith nousi portaat toiseen kerrokseen ja avasi viimeisen huoneen oven. Hän otti oven vieressä olevasta lokerosta yhden huoneen avaimista ja meni kirjoituspöydän ääreen. Pöydän laatikosta hän löysi kirjoituspaperia ja kynän. Vilkaistuaan kelloa, 17.32, hän kirjoitti Samuelille kirjeen:

Samuel

Minun täytyy hoitaa vielä muutama työasia, mutta ota mukavasti niin tulen niin pian kuin ehdin. Rentoudu vaikka suihkussa…

Susan

Lilith otti ohutkalvokameran silmästään ja kiinnitti sen nurkassa television alle, josta se kuvaisi koko huoneen. Silmästä poistettuna ohutkalvokamera kuvaisi vain muutaman tunnin, mutta sen pitäisi riittää. Lilith poistui huoneesta ja laittoi kirjeen ja avainkortin oven alle, niin että Samuel saisi sen käytävästä. Hän meni käytävällä olevaan vessaan, lukitsi oven ja istuutui odottamaan. Kamera lähetti selkeää kuvaa huoneesta hänen taskupäätteeseensä.

Kello 18.55. Samuel astui huoneeseen. Lilithin taskupäätteellä Samuel katseli ympärilleen, riisui takkinsa ja heitti sen nojatuoliin. Hän katsoi itseään peilistä, haistoi hengitystään ja irvisti. Haistoi kainaloaan ja vilkaisi kädessään olevaa kirjettä uudestaan. Sitten hän tyhjensi taskunsa huoneen pöydälle avasi housujensa vyön, otti kengät ja sukat jalastaan ja meni vessaan. Lilith tuli ulos vessasta, kaivoi avaimen esiin ja odotti että kuuli suihkun äänen ennen kuin meni sisään mahdollisimman hiljaa. Samuel lauloi yllättävän hyvällä äänellä jotain jonka kertosäkeessä toistui ”rakastelu tänä yönä…” Lilith otti ohutkalvokameran ja laittoi sen varovasti sille tarkoitettuun koteloon, meni pöydän luokse ja vaihtoi Samuelin avainkortin aikaisemmin hankkimaansa tyhjennettyyn korttiin ja ryntäsi sydän tykyttäen ulos huoneesta. Nyt hänellä olisi aikaa kunnes Samuel yrittäisi käyttää avainkorttiaan eli parhaassa tapauksessa seuraavaan aamuun.

Kello 19.49 Lilith nousi maanalaisesta IF:n asemalla. Se oli melko hiljainen, mutta miehet mustissa vartioivat yhä NoMi-Corpin hissiä. Lilith meni heidän ohitseen sanaakaan sanomatta ja vilautti Samuelin avainkorttia lukijalle. Aulan, PR:n ja lakiasiain sekä Bio-Teknologian osastojen valot syttyivät. Lilith valitsi aulan. Vaikuttava ja mahtipontinen näkymä NoMi-Corpin aulaan avautui hänelle hissin ovien myötä ja Lilith asteli rivakasti yleisille päätteille, josta hän tarkisti, että BT:n osasto olisi tyhjä. Se ei ollut. Lilith kirosi ääneen huomatessaan että osastolla oli Michael Greenhill. Ilmeisesti poikaystävä ei tullut tänään noutamaan Michaelia. Lilith istui odottamaan ja putsasi samalla ohutkalvokameran. Hän tunki sen silmäänsä ja räpytteli hieman kuivan pinnan kirvellessä ikävästi. Kello 20.50 Lilith näki hissin vihdoin pysähtyvän BT:n osastolla ja hän otti syvään henkeä. Nyt tai ei koskaan…

Samuel oli viipynyt suihkussa yli puoli tuntia toivoen, että Susan tulisi sinä aikana ja hän voisi ”vahingossa” tulla puolialastomana huoneeseen. Lopulta hän kuitenkin antoi periksi ja puki vaatteet takaisin ylleen. Hän osti automaatista pullon kuohuviiniä ja kaatoi itselleen lasillisen. Sitten hän heittäytyi sängylle pitkäkseen ja avasi television.

Hissin ovet avautuivat vaaleaan aulatilaan ja Lilith avasi ulomman ilmatiiviin oven. Samalla kun bio-skanneri tarkisti häntä Lilith näki osastonvalojen syttyvän automaattisesti lasisten seinien takana. Hän meni sisemmälle ovelle ja vilautti korttia lukijalle. Ovi aukesi ja Lilith oli tehnyt vakavan rikoksen, josta kolahtaisi 10-15-vuotta ehdotonta, jos hän jäisi kiinni. Lilith katseli hetken ympärilleen. Bio-tekninen osasto oli rakennettu suuren pyöreän keskuslaboratorion ympärille. Lilith laski nopeasti kymmenen ovea laboratorion seinillä. Muutama suurikokoinen laite piipitti hiljaa keskuslaboratorion keskellä. Lilithillä ei ollut pienintäkään aavistusta siitä mitä ne tekivät. Hän meni ensimmäiselle ovelle ja luki sen kyltin: Michael Greenhill, kemisti. Hän jatkoi kunnes löysi oven: Aiheer Foisis, tutkimus. Hän kokeili ovea ja harmikseen totesi sen olevan lukittu. Lilith pohti oliko ovessa hälytystä, mutta ei uskaltanut ottaa riskiä. Hän katseli ympärilleen ja huomasi ympäröivien toimistojen olevan pareissa niin että aina kahden toimiston jälkeen oli ikkuna ulos. Aiheerin toimisto oli Samuel Koivun parina. Lilith avasi Samuelin toimiston oven avainkortilla ja astui sisään. Samuelin toimisto oli hyvässä järjestyksessä. Yhdellä seinällä oli tämän työpöytä ja toisella muutama arkistokaappi ja instrumentteja tutkimusta varten. Tyhjää seinää koristivat ikkunat joista oli näkymä kirkkaasti valaistun Information Highway:n yli. Työpöydän yllä, katon rajassa Lilith huomasi säleikön, joka oli asennettu toimistojen väliin helpottamaan koneellista ilmastointia. Siitä Lilith pääsisi Aiheerin toimistoon. Hän nousi pöydälle ja katsoi säleikköä. Lilith tarvitsisi ruuvimeisselin tai vastaavan. Etsittyään kuumeisesti toimiston ja keskuslaboratorion Lilith löysi sopivan avaimen yhden koneen kyljestä. Hän poisti kahdeksan ruuvia ja irroitti säleikön ennen kuin hoksasi, ettei saisi Aiheerin toimiston puoleista säleikköä irti tältä puolelta. Turhautuneena Lilith tunki säleikön takaisin paikalleen ruuvasi kaikki ruuvit paikalleen ja mietti uutta tietä sisään. Kello oli 21.42.

Samuelia alkoi pännimään. Hän käveli edestakaisin huoneessaan ja mietti miksei Susan tullutkaan. Oliko tämä tullut toisiin ajatuksiin? Oliko Susanille sattunut jotain? Samuel tarkisti työosoitteensa viestit, mutta siellä oli ainoastaan työviestejä. Samuel kirosi ja kirjoitti Susanille viestin:

Hei Susan. Odottelin sinua kymmeneen asti ja lähdin toimistolle. Soita minulle numeroon 500 678 5543 jos tulet tänne niin palaan luoksesi.

Samuel

Samuel oli sanonut vaimolleen olevansa töissä, joten hän voisi yhtä hyvin mennä toimistolle yöksi tekemään töitä. Samuel nappasi kuohuviinipullon mukaansa varmuuden vuoksi...

Lilith avasi ikkunan ja hengitti raikasta ilmaa. Lämpötila oli pakkasen puolella ja toimisto sen verran korkealla että tuuli puhalsi raikasta ilmaa mereltä päin. Lilith katsoi seinän vierustaa Aiheerin toimistolle päin ja näki että tämä oli jättänyt ikkunan auki. Lilith voisi tasapainoilla kapeaa ja liukasta reunusta pitkin tuulen tuivertaessa talonseinää vasten. Lilith nauroi itselleen ääneen. Samassa hän hoksasi että jos toimistojen ikkunat olivat yön auki, ei ovissakaan ollut hälytystä, ehkä. Vakuuttuneena siitä että oli oikeassa, Lilith asteli takaisin keskuslaboratorioon ja kaivoi esiin taskupäätteensä. Hän liitti Samuelin avainkortin optisella nauhalla taskupäätteeseensä ja teippasi avainkortin lukijan eteen. Pieni punainen valo päätteessä kertoi väärästä avainkortista. Lilith avasi ohjelman, joka purkaisi Samuelin kortin salauksen. Koska avainkortti käytti 256-bittistä salausta, voisi Lilithin ohjelmalla mennä muutama hetki. Jos ohjelma saisi salauksen purettua, se alkaisi kierrättämään avainkortin tunnistetta kunnes ovi Aiheerin toimistoon aukeaisi. Hän laski taskupäätteen lattialle ja meni tutkimaan laboratoriota tappaakseen aikaa. Hän katseli laitetta, josta oli ottanut ruuvimeisselinsä, muisti jättäneensä sen Samuelin toimistoon ja haki sen takaisin paikalleen. Sitten hän kiinnitti huomionsa valvontakameraan ja meni istumaan seinän vieressä olevan pöydän ääreen lukemaan sillä olevia paperille painettuja teoksia, ettei näyttäisi niin epäilyttävältä. Hän toivoi, että yövuoroon tulevat vartijat eivät tarkistaisi hänen nimeään, sillä lyhyestä tukastaan huolimatta hän ei menisi hetkeäkään Samuel Koivusta.

Oikea Samuel Koivu istui maanalaisessa ja maisteli kuohuviiniään. Seuraava pysäkki olisi Information Highway. Se oli lämmennyt, mutta maistui aivan tarpeeksi hyvältä lievittämään Samuelin katkeraa mielentilaa. Hän oli onnistunut lietsomaan itsensä raivon partaalle miettiessään miksei Susan ollut tullut. Ehkä tämän mielestä oli erikoisen hienoa vedättää Samuelia. Ehkä Susan oli saanut selville että Samuel oli naimisissa ja tämä oli kosto siitä. Samuel kaivoi etätyöpäätteen taskustaan, tarkisti viestit ja pärskäytti kuohuviiniä rinnuksilleen huomatessaan Susanin kirjoittaneen hänelle vain paikymmentä minuuttia sitten. Hän pyyhki pisarat päätteeltä ja avasi Susanin viestin:



Lähettäjä: susan.baxter@nomi-corp.com
Vastaanottaja: samuel.koivu@nomi-corp.com
Aihe: Odota vielä!

Pääsen vihdoin lähtemään toimistolta. Toivottavasti odotat minua yhä. Orjapiiskuri pomomme halusi hioa uuden promootion yksityiskohtia. Tulen nyt motellille ja lupaan hyvittää myöhästymiseni...

Susan

Kiroillen hän vilkaisi kelloa ja jäi pois Information Highwayllä. Hän katseli NoMi-Corpin rakennukseen johtavaa hissiä ja mietti pitäisikö antaa Susanin maistaa omaa lääkettään. Kello oli 22.23. ja hän ehtisi takaisin ennen yhtätoista jos ottaisi heti seuraavan junan takaisin päin. Susan olisi odottamassa siellä. Niukoissa vaatteissa ja vaaleat hiukset auki harteilla. Samuel otti vielä pitkän kulauksen pullostaan, heitti sen roskikseen ja astui takaisin Bounds Greeniin vievään junaan.

Lilith nousi pöydästä kuullessaan lupaavan naksahduksen Aiheerin toimiston suunnasta. Kortinlukija näytti sinistä valoa ja ovi aukesi kevyesti Lilithin työntäessä sitä. Toimisto oli sotkuinen. Useampi lattialle pinottu pizzalaatikko hipoi työpöydän pohjaa. Pahvisia kahvikuppeja oli joka puolella korkeiden paperi ja tutkimuspinojen päällä. Muistilappuja oli liimattuna lähes jokaiseen käsillä olevaan pintaan ja kaiken kruunasi tunkkainen haju vaatteiden ja likaisten sukkien peittämältä sohvalta. Lilith ei tiennyt mistä aloittaisi, joten hän katseli varovaisesti paperikasojen otsikoita ja muistilappuja. ”Lupaavimmat eläinpohjaiset kokeet”, ”Uusia tuulia radioaalloilla” sekä ”Sikiö-solujen käyttö DNA-pohjaisissa muistipiireissä”. Viimeisimmän tutkimuksen Lilithkin oli lukenut, mutta se ei auttanut häntä tässä tilanteessa lainkaan. Toimisto oli järkyttävän epäjärjestelmällinen. Lilith huomasi nurkassa pienen arkistokaapin, jonka päällä ei ollut sotkua. Hän meni sen luokse ja yritti avata sitä, mutta se oli lukittu vanhalla mekaanisella lukolla. Lilith katseli ympärilleen ja mietti olisiko Aiheer voinut kätkeä avaimen toimistoon. Mikäli mies oli niin hajamielinen kuin mitä toimisto antoi olettaa, olisi hyvin mahdollista että avain olisi jossain helposti löydettävissä olevassa paikassa. Lilith katseli ympärilleen ja aivan kuin hengen johdattelemana, kurotti kätensä arkistokaapin taakse ja löysi sieltä avaimen kiinnitettynä magneetilla kaapin takaseinään. Hän oli hetken äimistyksestä mykkänä ja avasi sitten arkistokaapin lukon. Liian helppoa Lilith ajatteli ja katsoi sisään. Arkisto kaappi koostui kolmesta laatikosta, joissa oli siisteissä riveissä muistitikkuja. Jokainen rivi oli merkitty kirjaimella ja jokaisen tikun vieressä oli juokseva numerointi. Laatikossa oli myös kansio, jossa kerrottiin selkeästi mitä mikäkin muistitikku sisälsi.

”Laatikko I - A1 – BT osaston historia – AF - 2013”
”Laatikko I – A2 – BT osaston budjetti – AF – 2013”
”Laatikko I – A3 – BT osaston toimintakertomus – AF – 2013”

...ja niin edelleen. Lilith selasi kansiota kunnes eräs otsikko sai hänen vatsansa solmuun:

”Laatikko III – G7 – Genesis-implantti – AF – 2040-2042”
Hän katseli ympärilleen ja otti muistitikun laatikosta. Se oli pieni ja musta ja sen päällä komeili NoMi-Corpin logo. Lilithillä oli itsellään useita sellaisia mukanaan, joten hän tunki tyhjän muistitikun poistamansa paikalle. Sitten hän sulki laatikon ja koki äkkiä suunnatonta halua päästä ulos NoMi-Corpista. Teollisuusvakoilusta saattaisi saada elinikäisen ja jos yrityksen omat yksityiset vartijat saisivat hänet kiinni itse teosta, hän katoaisi eikä kukaan kaipaisi häntä. Lilith lukitsi kaapin, palautti avaimen paikalleen, katsoi ettei ollut sotkenut mitään ja poistui Aiheerin toimistosta. Hän sulki myös Samuelin toimiston oven ja yritti kuumeisesti miettiä oliko unohtanut jotain. Lilith ei vaivautunut pyyhkimään sormenjälkiään, sillä jos jollain olisi syytä etsiä sormenjälkiä ei kuvanauhojakaan, joilla Lilith esiintyi jätettäisi tutkimatta. Hän avasi sisemmän oven, odotti että bio-skanneri totesi hänet puhtaaksi ja vilautti avainkorttia lukijalle. Hissi tuli hetkessä ja Lilith huokaisi syvään...